Tarjolla suolaista ja makeaa!

Meidän luokalla on KH café, jonka pitäminen on ollut kivaa ja hyödyllistä. On ollut myös asiakkaita paljon, ja meidän tuotteita on kehuttu. Kaikki tuotteemme on itse tehtyjä.

Kahvilan pyörittäminen on kivaa, välillä raskasta ja välillä helppoa. Kahvilassa on hyviä herkkupaloja. Tule ostamaan, meillä on halvat hinnat. Ja kahvilassa on hyvä meininki!

On kivaa työskennellä koulun kahvilassa. Meidän mielestä kahvilan aukioloaika voisi olla pidempikin. Se on plussaa kahvilan pyörittämisessä, että ei tarvitse aina olla tunnilla. Se on myös ihanaa, kun meidän koulun kahvila menestyy hyvin.

Kahvilan mainostaminen on kivaa. Kuulutamme joka keskiviikko KH cafésta, että ihmiset tietävät tulla kahvilaan. Tarjolla on suolaista ja makeaa.

 

KH café on auki joka keskiviikko klo 9.45-11.30, Aino-rakennuksen 5. kerroksen aulassa.

TERVETULOA KAHVILLE!

- Kodinhuoltajaopiskelijat Alina, Jaana ja Vilma

Lue lisää kotityö- ja puhdistuspalvelujen perustutkinnosta, eli kodinhuoltajan opinnoista www-sivuiltamme. Lähiaikoina luvassa myös blogissa lisää kuulumisia kodinhuoltajaksi opiskelusta.

Terveiset opiskelijavaihdosta Namibiasta!

Tänään alkoi neljäs viikko Namibiassa. On tapahtunut paljon lyhyessä ajassa, uusia kokemuksia uudessa kulttuurissa. Matka ei alkanut kovin lupaavasti, kun lähtöaamuna heräsin kuumeisena flunssassa. Vajaan 20 tunnin lentomatka siinä tilassa ei ollut varsinainen nautinto. Myös viisumin kanssa oli ongelmia rajalla. En ollut ehtinyt saada viisumia, itsestä riippumattomista syistä. Viisumi oli työpaikkani yhteyshenkilöllä passintarkastuksen ja porttien ulkopuolella. Pienten vaikeuksien ja pitkien selitysten jälkeen pääsin kuitenkin maahan.

Kavango-joki

Windhoek

Ensimmäiset työpäivät vietettiin toimistolla tutustuen työkavereihin, käynnissä oleviin projekteihin ja ympäristöön yleensä. Jo torstaina lähdimme ohjaajani Josefin ja hänen kollegansa Isaakin kanssa maan pohjoisosaan kaupunkiin nimeltä Rundu. Koulutimme siellä nuorisotyöntekijöitä. Itse olin pitkälti tarkkailijan roolissa, otin myös osaa ryhmäkeskusteluihin ja tehtäviin; muodostin kuvaa siitä kuinka projekti toimii. Olimme Rundussa 10 päivää. Tuona aikana ryhmän koulutus vietiin loppuun asti. Koulutus oli alkanut jo kuukausia aikaisemmin. Minulle oli tärkeintä oppia mahdollisimman paljon, ei niinkään opettaa asioita, jotka olivat itsellekin uusia. Enemmän koulutuksellista vastuuta on mahdollisesti sitten nuorempien osallistujien ryhmien kanssa.

Odottelua

Välillä tuntuu, että haluaisin olla enemmän hyödyksi. Aiemmin en ole näin selvästi tiedostanut puutteitani englannin kielessä. Varsinkin kun keskustelut koskevat projekteja ja kirkon asioita, tulee helposti väärinkäsityksiä. Ajatuskaan ei aina kulje kovin terävästi paikallisessa ilmastossa. Mukaantulo projekteihin niiden loppuvaiheessa on myös ollut hieman haastavaa. Yritän muistuttaa itseäni, että olen opiskelijana täällä.

Keikalla

Olen oppinut paljon; kehitysyhteistyöstä, projekteista, yhteiskunnasta ja kulttuurillisista eroista, kirkosta, piispoista ja papeista, heimoista, käärmeistä ja erilaisista hyönteisistä. Nähnyt ihan aitoa, tosin hyvin vahvasti uskonnon värittämää elämää.

Ehdotin Josefille, että kirjoittaisin artikkelin kokemuksistani Namibiassa nuorisotyössä. Ehkä se voitaisiin julkaista joillakin foorumeilla. Keskityn ECY projektiin (Empowering Communities for Youth), jossa olen siis itse mukana. Olen haastatellut projektiin osallistujia ja tutustunut yhteiskunnalliseen tilanteeseen sekä niihin ongelmiin joita nuoret kohtaavat. Ehkä artikkelin myötä työ voisi saada hieman lisää näkyvyyttä myös Suomessa, josta tärkeä osa rahoituksesta tulee. Pääsen näkemään toimintaa ihan ruohonjuuritasolta suunnitteluun ja konferensseihin.

+40 astetta

Näin täällä neljän viikon jälkeen. Mielenkiintoinen ja arvokas kokemus tähän mennessä.

- Jussi, lähihoitajaopiskelija sairaanhoidon ja huolenpidon osaamisalaryhmästä

Lisätietoa Helsingin Diakoniaopiston kansainvälisestä toiminnasta ja opiskelijavaihdosta verkkosivuiltamme www.hdo.fi. Seuraa kansainvälisessä vaihdossa olevien opiskelijoidemme ja opettajiemme kokemuksia myös Instagramissa @hdoglobal.

Mitä mietin tänään?

Noh, mietin minkälaista on opiskella. Mietin sitä ihmisten kirjoa ja erilaisia elontilanteita, joiden kanssa pyöriskellään ja pohdiskellaan esimerkiksi tässä omassa LHs16MTPT-ryhmässä. Mietin myös, miten moninaista opiskelu on  muissa ryhmissä Diakkarilla, tahi lähärihommia opettavissa oppilaitoksissa ympäri Suomen. Saatika sitten erilaisuus kaikenlaisen opiskelun suhteen, vaikkapa matikan-, koneasentajan-, näyttelijän- tahi elämänkoululaisten välillä.

Mietin sitä, miten helpolla minä vedän herneen nenään muiden tavoista opiskella ja olla. Kuinka helposti kypsyn, kun ope ei opetakkaan niin kuin Minä haluan. Minun opiskelu kärsii, kun muut tulevat myöhässä ja lähtevät ajoissa, tai herranjestas, hyppäävät vessassa kesken kiinnostavan keskustelun. Minä en kuule, kun muut puhuvat omia asioitaan kesken tunnin. Ja silloin, kun Minulla on tärkeää, opetuksen aiheeseen etäisesti liittyvää asiaa, jotkut kehtaavat suhista ja mulkoilla. 

MINULLA on kuitenkin aina syy, jos tulen myöhässä, MINÄ olen aikuinen jolla on velvollisuus joskus lähteä aiemmin, MINÄ tiedän milloin mitenkin pitää toimia. MINULLA on oikeus saada sellaista opetusta kuin haluan. MINÄ  haluan ja vaadin. MINÄ, MINÄ, MINÄ, Minä…

…

Tai oikeasti en siis mieti, että olisin aina oikeassa. Sitä kyllä mietin, että voisin antaa muille ihmisille enemmän tilaa olla omanlaisiansa.

Mietin myös sitä, että voisin myös antaa itselleni tilaa olla omanlaiseni. Mietin, että näinkin pienessä ryhmittymässä voisi olla helpompaa, jos yleisen olemisen säännöt sanoitettaisiin. Mietin sitäkin, että ei se mahdotonta olisi ryhmän sisäisestikään omia olemisen sääntöjä luoda, mutta kyllä se open/ oppilaitoksen/ auktoriteetin apu (vastuu?) nopeuttaa ja helpottaa niiden muodostumista.

…

Sitä mietin tänään..

- Riku, lähihoitajaopiskelija mielenterveys- ja päihdetyön osaamisalaryhmästä

Ehkäisevällä päihdeviikolla painavaa asiaa

Viikolla 7.11.-11.11. vietettiin valtakunnallista ehkäisevän päihdetyön viikkoa. Meidän oppilaitoksessamme viikon ohjelmasta vastasivat päihde- ja mielenterveys -osaamisalan lähihoitajaopiskelijat eli LHS16MTPT ryhmänohjaaja Tuula Krögerin johdolla.

Viikon aikana saimme pohtia erilaisia näkökulmia ja omia asenteitamme, nauttia taiteesta ja ammentaa uusia ajatuksia ja tietoa erilaisten ammattilaisten vierailujen myötä.

Julisteet ohjasivat tutustumaan erilaisiin tietolähteisiin ja muistuttivat teemaviikosta

Taiteilija Timo kävi katsastamassa itsekin näyttelynsä kahvilassa.

Timon tauluja

Timon tauluja

Infotv:n iskevät kysymykset herättelivät pohtimaan päihteitä ja niistä puhumista

Omia ajatuksia päihteistä pääsi kirjoittamaan seinätekstiksi

Erilaisia vierailijoita oli useana päivän. Tässä kuvassa Preventiimin ja Etelä-Suomen syöpäyhdistyksen edustajat

Päihdebarometrissä saa ilmaista mielipiteensä aihetta koskeviin väittämiin.

Stigma ja ehkäisevän päihdetyö -paneeli torstaina houkutteli kuuijoita auditorion täydeltä. 

Paneelin keskustelijat vasemmalta oikealle: lähihoitajaopiskelija, kokemusasiantuntija Pasi Tuomaila, toimittaja Riitta Castrén, paneelinvetäjä Marko, kirjailija, journalisti Anja Snellman ja poliitikko Kati Peltola.