Noh, mietin minkälaista on opiskella. Mietin sitä ihmisten kirjoa ja erilaisia elontilanteita, joiden kanssa pyöriskellään ja pohdiskellaan esimerkiksi tässä omassa LHs16MTPT-ryhmässä. Mietin myös, miten moninaista opiskelu on muissa ryhmissä Diakkarilla, tahi lähärihommia opettavissa oppilaitoksissa ympäri Suomen. Saatika sitten erilaisuus kaikenlaisen opiskelun suhteen, vaikkapa matikan-, koneasentajan-, näyttelijän- tahi elämänkoululaisten välillä.
Mietin sitä, miten helpolla minä vedän herneen nenään muiden tavoista opiskella ja olla. Kuinka helposti kypsyn, kun ope ei opetakkaan niin kuin Minä haluan. Minun opiskelu kärsii, kun muut tulevat myöhässä ja lähtevät ajoissa, tai herranjestas, hyppäävät vessassa kesken kiinnostavan keskustelun. Minä en kuule, kun muut puhuvat omia asioitaan kesken tunnin. Ja silloin, kun Minulla on tärkeää, opetuksen aiheeseen etäisesti liittyvää asiaa, jotkut kehtaavat suhista ja mulkoilla.
MINULLA on kuitenkin aina syy, jos tulen myöhässä, MINÄ olen aikuinen jolla on velvollisuus joskus lähteä aiemmin, MINÄ tiedän milloin mitenkin pitää toimia. MINULLA on oikeus saada sellaista opetusta kuin haluan. MINÄ haluan ja vaadin. MINÄ, MINÄ, MINÄ, Minä…
…
Tai oikeasti en siis mieti, että olisin aina oikeassa. Sitä kyllä mietin, että voisin antaa muille ihmisille enemmän tilaa olla omanlaisiansa.
Mietin myös sitä, että voisin myös antaa itselleni tilaa olla omanlaiseni. Mietin, että näinkin pienessä ryhmittymässä voisi olla helpompaa, jos yleisen olemisen säännöt sanoitettaisiin. Mietin sitäkin, että ei se mahdotonta olisi ryhmän sisäisestikään omia olemisen sääntöjä luoda, mutta kyllä se open/ oppilaitoksen/ auktoriteetin apu (vastuu?) nopeuttaa ja helpottaa niiden muodostumista.
…
Sitä mietin tänään..
- Riku, lähihoitajaopiskelija mielenterveys- ja päihdetyön osaamisalaryhmästä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti