Ensimmäisenä viikkona kysyin itseltäni mihin ihmeeseen olin itseni laittanut, ei tämä ole sellainen kuin kuvittelin. Tietenkin nuorena ihmisenä turhauduin enkä osannut pyytää apua tai ottaa apua vastaan. Kuukaudet vierivät puoleen vuoteen. Sinä aikana oli jo kertynyt aika paljon poissaoloja. Aloin itsekin miettimään, että ei tästä tule mitään, ja tämä pitää lopettaa kesken. Olin todella onneton. Vuosi oli vierinyt lisää, ja poissaolot lisääntyi ja lisääntyi, sairaslomat päälle. Kunnes se valo tuli elämääni. Attendo hoitokoti, se oli elämäni paras harjoittelupaikka. Siellä tein asiakkaan avustamista sekä ylläpitosiivousta.
Kyllä siellä pohjalla käytiin kerran vielä. Suurin syy, mikä sai minut pohjalta ylös asti, ja josta voin kiittää ihania opettajiani. He eivät luovuttaneet minun suhteeni, vaikka oma uskoni oli poissa kokonaan. Kesäkuussa sain kesätöitä vanhustenkodista, ja sain hyväksyttyä osan opinnoistani. Nyt valmistun kodinhuoltajaksi joulukuussa 2016.
Minun opintomatkani on ollut todella pitkä, ja olen saanut tehdä töitä, mutta kyllä se on kannattanut. Muistakaa tämä tärkeä vinkki tuleviin opiskeluihin: Ottakaa apua vastaan, se ei ole heikkoutta vaan vahvuutta. Jos on hankalaa, älkää pitäkö suutanne kiinni vaan puhukaa opettajalle. Se on suurin tukipilarinne tässä matkassa. En olisi tässä nyt ilman ihania opettajiani, kiitos heille.
- M.L., kodinhuoltajaopiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti