Minun matkani kodinhuoltajaksi

Aloitin opintoni kodinhuoltajaksi vuonna 2014. Se oli elämäni parasta aikaa, tai niin minä luulin. Kaikki alkoi melko hyvin, olin nuori ja ns. kokematon. Olin kyllä käynyt paljon kouluissa, mutta nuoruuteni tyhmyyksissäni olin ne lopettanut. Siihen suurin syy oli muut oppilaat.

Ensimmäisenä viikkona kysyin itseltäni mihin ihmeeseen olin itseni laittanut, ei tämä ole sellainen kuin kuvittelin. Tietenkin nuorena ihmisenä turhauduin enkä osannut pyytää apua tai ottaa apua vastaan. Kuukaudet vierivät puoleen vuoteen. Sinä aikana oli jo kertynyt aika paljon poissaoloja. Aloin itsekin miettimään, että ei tästä tule mitään, ja tämä pitää lopettaa kesken. Olin todella onneton. Vuosi oli vierinyt lisää, ja poissaolot lisääntyi ja lisääntyi, sairaslomat päälle. Kunnes se valo tuli elämääni. Attendo hoitokoti, se oli elämäni paras harjoittelupaikka. Siellä tein asiakkaan avustamista sekä ylläpitosiivousta.

Kyllä siellä pohjalla käytiin kerran vielä. Suurin syy, mikä sai minut pohjalta ylös asti, ja josta voin kiittää ihania opettajiani. He eivät luovuttaneet minun suhteeni, vaikka oma uskoni oli poissa kokonaan. Kesäkuussa sain kesätöitä vanhustenkodista, ja sain hyväksyttyä osan opinnoistani. Nyt valmistun kodinhuoltajaksi joulukuussa 2016.

Minun opintomatkani on ollut todella pitkä, ja olen saanut tehdä töitä, mutta kyllä se on kannattanut. Muistakaa tämä tärkeä vinkki tuleviin opiskeluihin: Ottakaa apua vastaan, se ei ole heikkoutta vaan vahvuutta. Jos on hankalaa, älkää pitäkö suutanne kiinni vaan puhukaa opettajalle. Se on suurin tukipilarinne tässä matkassa. En olisi tässä nyt ilman ihania opettajiani, kiitos heille.

- M.L., kodinhuoltajaopiskelija

Koskettavaa?

Semmoista olen miettinyt, että minkälainen merkitys koskettamisella on lähärin hommissa.  Kovasti on tutkittu ja käytännössä koettu, kuinka lapsena koskettaminen, halailu ja pussaileminen auttaa pientä ihmistainta kipuamaan hyvään ja tasapainoiseen aikuisenarvoiseen elämään. Kummasti kuitenkin jo päiväkoti-iässä alkaa ammattilaisten varoittelu ja opettelu ihmisen ”sallituista ja kielletyistä” paikoista. Kouluiässä viimeistään on jo kaikille selvää, että koskettaminen on joko seksuaalista tai väkivaltaista. Tai sitten kuivan virallista ”kättely”-meininkiä.

Mitä aikuisemmaksi ihminen kasvaa, sitä tietoisempaa kosketuksen tulee olla. Aikuisen ihmisen pitää hallita omat rajansa ja jättää koskettelu omaan arvoonsa ja paikkaansa. Työpaikoilla tai muutenkaan ihmisten ilmoilla ei vieraisiin kosketa. Piilossa ja läheisten kanssa voi sitten tyydyttää fyysiset tarpeensa (jos niitä piiloja ja lähimmäisiä sattuu ylipäänsä olemaan).

Hoitotyössä kylmä ammattimainen etäisyys estää mielen pahoittamisen, kaiken sen genitaalialueiden ja muidenkin intiimien alueiden operoimisen keskellä. Pitää muistaa tarpeenmukainen distanssi. Hanskat on hyvä pitää kädessä, tai ainakin desinfioida itsensä jokaisen koskettelun jälkeen. Ja vaikka haluaisit, niin onhan halailu, tai hiusten silittely asiakkaiden kanssa vähintäänkin epätasa-arvoista ja omituista.

Itsemääräämisoikeus pelottaa niin sen käyttäjää, kuin sen ympärillä työskentelevää. Jos joku ei halua, niin silloin ei kosketa. Koskettaminen hämärtyy lain mukaan suoritettavaksi tapahtumaksi. Koskettaminen on kurjistettu joko perustelluksi tehokkaaksi hoidoksi, tai häpeälliseksi rangaistavaksi rikokseksi.

Noh, ei kai se todellisuus ihan noinkaan ole, kuin yllä ajattelin. Varsinkin se itsemääräämisoikeus ja mahdollisuus sanoa EI, kun kosketus ahdistaa yhtään, on mielestäni ihan oikein. Silti olen kovasti miettinyt miltä siitä asiakkaasta, asukkaasta, potilaasta ihmisestä tuntuu, kun toinen ei koske muuten kuin hanskat kädessä tai jos on pakko. Mihin katoaa aikuisen kohdalla se ajatus, että ihminen tarvitsee toisen ihmisen välittävää kosketusta?

Tai entäs ne väkivaltaiset, haisevat, epävakaat, muuten vaan erilaiset, joiden sitä kosketusta luulisi eniten tarvitsevan. Miksi heidän kohdalla tuntuu tulevan se ammatillinen etäisyys kovasti tärkeämmäksi kuin niiden ihanien viattomien vaaleanpunaisten palleroiden kohdalla. 

Mikähän olisi sellainen keino, mikä toisi enempi kontaktia ihmisten välille, myös ohi sen vauvaiän? Ehkä kokemus erilaisuudesta, erilaiset tavat koskea erilaisten ihmisten toimesta, jatkuvana virtana. Kyllä semmoisessa jatkumossa luulisi myöskin oppivan ne väärät ja vaaralliset tavat koskettaa. Epäilen, että jopa paremmin osaisi tunnistaa ja analysoida kosketusta, kun siihen olisi tottunut.

En tiedä? Minusta se koskettaminen ainakin tuntuu asialta, jota kannattaa pitää yllä? Kun nykyään yhteys lähes koko maailmaan onnistuu netin välityksellä ja tietoa, ohjausta (ja hoitoa/hoivaakin?) on mahdollista saada ilman ihmisen kohtaamista, voi koskettaminen olla hyvinkin tärkeä elementti jollekin/kaikille?

Niin kuin Frank-Pappa jo viimevuosituhannella kehotti: ”Kosketelkaa Toisianne!” (mutta muistakaa itsemääräämisoikeus ja laki potilaan oikeuksista.)

- Riku

Mielenterveys- ja päihdetyön lähihoitajaopiskelijan Rikun mietteitä osaamisalaopintojen matkan varrelta luvassa opiston blogissa kerran viikossa, niin kauan kuin juttua riittää. Lisää opiskelijoidemme ajatuksia voit lukea opiskelijoiden omista blogeista, joita löytyy mm. valikosta yläoikealta.

Tarjolla suolaista ja makeaa!

Meidän luokalla on KH café, jonka pitäminen on ollut kivaa ja hyödyllistä. On ollut myös asiakkaita paljon, ja meidän tuotteita on kehuttu. Kaikki tuotteemme on itse tehtyjä.

Kahvilan pyörittäminen on kivaa, välillä raskasta ja välillä helppoa. Kahvilassa on hyviä herkkupaloja. Tule ostamaan, meillä on halvat hinnat. Ja kahvilassa on hyvä meininki!

On kivaa työskennellä koulun kahvilassa. Meidän mielestä kahvilan aukioloaika voisi olla pidempikin. Se on plussaa kahvilan pyörittämisessä, että ei tarvitse aina olla tunnilla. Se on myös ihanaa, kun meidän koulun kahvila menestyy hyvin.

Kahvilan mainostaminen on kivaa. Kuulutamme joka keskiviikko KH cafésta, että ihmiset tietävät tulla kahvilaan. Tarjolla on suolaista ja makeaa.

 

KH café on auki joka keskiviikko klo 9.45-11.30, Aino-rakennuksen 5. kerroksen aulassa.

TERVETULOA KAHVILLE!

- Kodinhuoltajaopiskelijat Alina, Jaana ja Vilma

Lue lisää kotityö- ja puhdistuspalvelujen perustutkinnosta, eli kodinhuoltajan opinnoista www-sivuiltamme. Lähiaikoina luvassa myös blogissa lisää kuulumisia kodinhuoltajaksi opiskelusta.

Terveiset opiskelijavaihdosta Namibiasta!

Tänään alkoi neljäs viikko Namibiassa. On tapahtunut paljon lyhyessä ajassa, uusia kokemuksia uudessa kulttuurissa. Matka ei alkanut kovin lupaavasti, kun lähtöaamuna heräsin kuumeisena flunssassa. Vajaan 20 tunnin lentomatka siinä tilassa ei ollut varsinainen nautinto. Myös viisumin kanssa oli ongelmia rajalla. En ollut ehtinyt saada viisumia, itsestä riippumattomista syistä. Viisumi oli työpaikkani yhteyshenkilöllä passintarkastuksen ja porttien ulkopuolella. Pienten vaikeuksien ja pitkien selitysten jälkeen pääsin kuitenkin maahan.

Kavango-joki

Windhoek

Ensimmäiset työpäivät vietettiin toimistolla tutustuen työkavereihin, käynnissä oleviin projekteihin ja ympäristöön yleensä. Jo torstaina lähdimme ohjaajani Josefin ja hänen kollegansa Isaakin kanssa maan pohjoisosaan kaupunkiin nimeltä Rundu. Koulutimme siellä nuorisotyöntekijöitä. Itse olin pitkälti tarkkailijan roolissa, otin myös osaa ryhmäkeskusteluihin ja tehtäviin; muodostin kuvaa siitä kuinka projekti toimii. Olimme Rundussa 10 päivää. Tuona aikana ryhmän koulutus vietiin loppuun asti. Koulutus oli alkanut jo kuukausia aikaisemmin. Minulle oli tärkeintä oppia mahdollisimman paljon, ei niinkään opettaa asioita, jotka olivat itsellekin uusia. Enemmän koulutuksellista vastuuta on mahdollisesti sitten nuorempien osallistujien ryhmien kanssa.

Odottelua

Välillä tuntuu, että haluaisin olla enemmän hyödyksi. Aiemmin en ole näin selvästi tiedostanut puutteitani englannin kielessä. Varsinkin kun keskustelut koskevat projekteja ja kirkon asioita, tulee helposti väärinkäsityksiä. Ajatuskaan ei aina kulje kovin terävästi paikallisessa ilmastossa. Mukaantulo projekteihin niiden loppuvaiheessa on myös ollut hieman haastavaa. Yritän muistuttaa itseäni, että olen opiskelijana täällä.

Keikalla

Olen oppinut paljon; kehitysyhteistyöstä, projekteista, yhteiskunnasta ja kulttuurillisista eroista, kirkosta, piispoista ja papeista, heimoista, käärmeistä ja erilaisista hyönteisistä. Nähnyt ihan aitoa, tosin hyvin vahvasti uskonnon värittämää elämää.

Ehdotin Josefille, että kirjoittaisin artikkelin kokemuksistani Namibiassa nuorisotyössä. Ehkä se voitaisiin julkaista joillakin foorumeilla. Keskityn ECY projektiin (Empowering Communities for Youth), jossa olen siis itse mukana. Olen haastatellut projektiin osallistujia ja tutustunut yhteiskunnalliseen tilanteeseen sekä niihin ongelmiin joita nuoret kohtaavat. Ehkä artikkelin myötä työ voisi saada hieman lisää näkyvyyttä myös Suomessa, josta tärkeä osa rahoituksesta tulee. Pääsen näkemään toimintaa ihan ruohonjuuritasolta suunnitteluun ja konferensseihin.

+40 astetta

Näin täällä neljän viikon jälkeen. Mielenkiintoinen ja arvokas kokemus tähän mennessä.

- Jussi, lähihoitajaopiskelija sairaanhoidon ja huolenpidon osaamisalaryhmästä

Lisätietoa Helsingin Diakoniaopiston kansainvälisestä toiminnasta ja opiskelijavaihdosta verkkosivuiltamme www.hdo.fi. Seuraa kansainvälisessä vaihdossa olevien opiskelijoidemme ja opettajiemme kokemuksia myös Instagramissa @hdoglobal.

Mitä mietin tänään?

Noh, mietin minkälaista on opiskella. Mietin sitä ihmisten kirjoa ja erilaisia elontilanteita, joiden kanssa pyöriskellään ja pohdiskellaan esimerkiksi tässä omassa LHs16MTPT-ryhmässä. Mietin myös, miten moninaista opiskelu on  muissa ryhmissä Diakkarilla, tahi lähärihommia opettavissa oppilaitoksissa ympäri Suomen. Saatika sitten erilaisuus kaikenlaisen opiskelun suhteen, vaikkapa matikan-, koneasentajan-, näyttelijän- tahi elämänkoululaisten välillä.

Mietin sitä, miten helpolla minä vedän herneen nenään muiden tavoista opiskella ja olla. Kuinka helposti kypsyn, kun ope ei opetakkaan niin kuin Minä haluan. Minun opiskelu kärsii, kun muut tulevat myöhässä ja lähtevät ajoissa, tai herranjestas, hyppäävät vessassa kesken kiinnostavan keskustelun. Minä en kuule, kun muut puhuvat omia asioitaan kesken tunnin. Ja silloin, kun Minulla on tärkeää, opetuksen aiheeseen etäisesti liittyvää asiaa, jotkut kehtaavat suhista ja mulkoilla. 

MINULLA on kuitenkin aina syy, jos tulen myöhässä, MINÄ olen aikuinen jolla on velvollisuus joskus lähteä aiemmin, MINÄ tiedän milloin mitenkin pitää toimia. MINULLA on oikeus saada sellaista opetusta kuin haluan. MINÄ  haluan ja vaadin. MINÄ, MINÄ, MINÄ, Minä…

…

Tai oikeasti en siis mieti, että olisin aina oikeassa. Sitä kyllä mietin, että voisin antaa muille ihmisille enemmän tilaa olla omanlaisiansa.

Mietin myös sitä, että voisin myös antaa itselleni tilaa olla omanlaiseni. Mietin, että näinkin pienessä ryhmittymässä voisi olla helpompaa, jos yleisen olemisen säännöt sanoitettaisiin. Mietin sitäkin, että ei se mahdotonta olisi ryhmän sisäisestikään omia olemisen sääntöjä luoda, mutta kyllä se open/ oppilaitoksen/ auktoriteetin apu (vastuu?) nopeuttaa ja helpottaa niiden muodostumista.

…

Sitä mietin tänään..

- Riku, lähihoitajaopiskelija mielenterveys- ja päihdetyön osaamisalaryhmästä

Ehkäisevällä päihdeviikolla painavaa asiaa

Viikolla 7.11.-11.11. vietettiin valtakunnallista ehkäisevän päihdetyön viikkoa. Meidän oppilaitoksessamme viikon ohjelmasta vastasivat päihde- ja mielenterveys -osaamisalan lähihoitajaopiskelijat eli LHS16MTPT ryhmänohjaaja Tuula Krögerin johdolla.

Viikon aikana saimme pohtia erilaisia näkökulmia ja omia asenteitamme, nauttia taiteesta ja ammentaa uusia ajatuksia ja tietoa erilaisten ammattilaisten vierailujen myötä.

Julisteet ohjasivat tutustumaan erilaisiin tietolähteisiin ja muistuttivat teemaviikosta

Taiteilija Timo kävi katsastamassa itsekin näyttelynsä kahvilassa.

Timon tauluja

Timon tauluja

Infotv:n iskevät kysymykset herättelivät pohtimaan päihteitä ja niistä puhumista

Omia ajatuksia päihteistä pääsi kirjoittamaan seinätekstiksi

Erilaisia vierailijoita oli useana päivän. Tässä kuvassa Preventiimin ja Etelä-Suomen syöpäyhdistyksen edustajat

Päihdebarometrissä saa ilmaista mielipiteensä aihetta koskeviin väittämiin.

Stigma ja ehkäisevän päihdetyö -paneeli torstaina houkutteli kuuijoita auditorion täydeltä. 

Paneelin keskustelijat vasemmalta oikealle: lähihoitajaopiskelija, kokemusasiantuntija Pasi Tuomaila, toimittaja Riitta Castrén, paneelinvetäjä Marko, kirjailija, journalisti Anja Snellman ja poliitikko Kati Peltola. 

Kaupungin kaunein Kampus

Vanhoja punatiilisiä rakennuksia keskellä kaupunkia, isoja puita, kauniita ikkunoita, oma kirkko, opiskelijoita, opettajia, korttelin asukkaita. Kallion Cambridge, kuten eräs meillä vieraillut opettaja kommentoi. Historiansa vuoksi Helsingin Diakonissalaitoksen Alppikadun kortteli on ympäristönä poikkeuksellinen suomalaisten ammattioppilaitosten joukossa.

Helsingin Diakonissalaitoksen korttelin rakentaminen aloitettiin kauas kaupungin laitamille 1800-luvun lopulla, ja päärakennus kirkkoineen ja sairaaloineen valmistui 1897. Korttelin nykyisellä Helsinginkadun puoleisella sivulla sijaitsi tuohon aikaan vielä metsästysmaja.

Kaupunki on sen jälkeen kasvanut paljon, samoin Diakonissalaitoksen kortteli on täyttynyt vuosikymmenien aikana. Enää keskeltä pihaa ei löydy kasvimaata eikä sikalaa, mutta kauniit vanhat rakennukset, isot puut ja istutukset ilahduttavat niin vieraiden kuin korttelin vakituisten kulkijoiden päivää.

Tällä hetkellä Alppikadun syksyn värittämällä kampuksella opiskelee 1500 Helsingin Diakoniaopiston (HDO) opiskelijaa. Henkilökuntaa opistolla on nyt noin 150. Ensi keväänä, kun sinililjat kukkivat taas sisäpihan rinteessä, opinnot ja opetus jatkuvat Alppikadun kampuksella osana Suomen Diakoniaopistoa (SDO). Uuden oppilaitoksen muut kampukset sijaitsevat Helsingissä Pulttitiellä, Lahdessa sekä Oulussa ja Ylitorniossa.

Kampuksesta kertoi sanoin ja kuvin pedagoginen valmentaja Minna.

Kyllä meillä ohjataan! Vai ohjataanko?

Alkusyksyn fiilismittari kertoi opistolla vallitsevasta hyvästä fiiliksestä. Silti osa opiskelijoistamme olisi kaivannut lisää ohjausta opintojensa suunnitteluun. Koska kysely ei itsessään kerro meille enempää siitä, millaiselle ohjaukselle olisi tarvetta, päätimme kysyä asiasta hieman tarkemmin. Nyt avoinna olevassa palautekyselyssä pyritään selvittämään, mistä ja keneltä opiskelijana koet saaneesi ohjausta ja millaista ohjausta kaipaisit lisää.

Palautekysely: Anna palautetta opintoihin liittyvästä ohjauksesta!

Helsingin Diakoniaopistolla on panostettu opiskelijoiden ohjauksen kehittämiseen paljon, ja ohjaus onkin tärkeä osa monen opistolla työskentelevän työnkuvaa. Opiskelijoita ohjaavat muun muassa ryhmänohjaajat ja muut opettajat, Funtsin ja Jelpin valmentajat, erityisopettajat ja opinto-ohjaajat, opintotoimiston väki sekä opiskelijatutorit.

Jokaisella opiskelijaryhmällä on nimetty ryhmänohjaaja, joka auttaa alkuun opinnoissa ja henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman (HOPS) laatimisessa, seuraa opintojen etenemistä sekä ohjaa opiskelijaa omaan opiskelupolkuun ja lopulta valmistumiseen liittyvissä kysymyksissä. Muut opettajat taas vastaavat opetuksesta sekä oppimisen ohjauksesta ja arvioinnista tutkintoon tai koulutukseen kuuluvissa kokonaisuuksissa.

Helsingin Diakoniaopistolla on myös jo useamman vuoden ajan toiminut kaksi oppimisen ja opiskelun tukipistettä, Funtsi ja Jelppi, joissa voi työskennellä itsenäisesti tai pedagogisten valmentajien ja opiskeluvalmentajien ohjauksessa. Valmentajat toimivat myös opiskeluryhmissä yhdessä opettajan kanssa. He ohjaavat muun muassa oppimiseen liittyvissä pulmissa, opiskelutehtävien tekemisessä sekä monissa muissa opiskelijan arkeen liittyvissä kysymyksissä.

Erityisopettajat puolestaan auttavat löytämään opiskelijalle sopivia keinoja ja apuvälineitä opiskeluun. Erityisopettajan tukea voi tarvita esimerkiksi lukemisen ja kirjoittamisen, matematiikan, tarkkaavuuden ja keskittymisen tai muiden oppimisen vaikeuksien kanssa.

Opintopolkuun liittyvissä kysymyksissä apu löytyy usein omalta opinto-ohjaajalta, eli opolta, joka auttaa esimerkiksi osaamisen tunnistamisessa tai opintoihin liittyvissä valinnoissa. Opo ohjaa myös opiskelupaikan vaihtamiseen, ammatinvalintaan ja jatko-opintoihin sekä työllistymiseen liittyvissä kysymyksissä. Opintotoimistosta taas saa opintoihin liittyvät todistukset ja neuvontaa sekä opiskelijaetuuksia varten tarvittavat hakemukset.

Helsingin Diakoniaopistolla toimii myös opiskelijatutotoreita. He ovat aiemmin aloittaneita opiskelijoita, jotka ovat mukana tutustuttamassa uusia opiskelijoita opiskeluun ja opiskeluympäristöön erityisesti opiskelun alkumetreillä.

Palautekysely: Anna palautetta opintoihin liittyvästä ohjauksesta!

Jättämällä yhteystietosi, voit osallistua leffalippujen arvontaan.

Aidosti työvaltaiset ja vaihtoehtoiset opiskelupolut esillä opistolla

Aidosti osaamisperusteisuuteen (Aito) 2-hankkeen myötä opistolla järjestettiin tällä viikolla kaksi mahdollisuutta tutustua työvaltaisiin ja vaihtoehtoisiin opiskelupolkuihin. Paikalla oli kiinnostuneita opettajia myös yhteistyöoppilaitoksistamme Luksiasta, Omniasta ja Validiasta. Maanantaina keskusteltiin erilaisista työvaltaisista tavoista opiskella lähihoitajaksi, ja keskiviikkona tutustuttiin vaihtoehtoisiin opiskelupolkuihin.

Oman talon väkeä ja vieraita työvaltaisten opiskelupolkujen äärellä.

Työvaltaisesti ryhmän mukana tai yksilöllisellä polulla

Helsingin Diakoniaopistolla on jo vuosia aloittanut joka lukukausi uusi työssäoppimispainotteisesti opiskeleva lähihoitajaryhmä. Heillä työssäoppiminen ja lähiopetus kulkevat rinnakkain. Työssäoppimisjakso kestää normaalin viiden viikon sijaan 8-12 viikkoa, mutta sen aikana opiskelijat käyvät noin kerran viikossa lähiopetuksessa koululla.

Laajennettu työssäoppiminen saa sekä opiskelijoiden että työelämän suunnalta monenlaista palautetta. Moni työpaikkaohjaaja on alun kummastelun jälkeen ollut tyytyväinen aikaan, joka työssäoppimiselle on varattu. Kiireen tunne jää pois, jolloin opiskelijan tavoitteita voi porrastaa eri tavoin. Alun mahdollisesta kangertelustakin ehditään päästä eteenpäin hyvissä ajoin ennen osaamisen näyttämistä jakson lopussa. Parhaiten pitkät työssäoppimisjaksot tuntuvat palvelevan sellaisia opiskelijoita, joilla on jo jonkin verran kokemusta työelämästä, mutta osaa nuorimmistakin opiskelijoista työelämä ja konkreettinen tekeminen motivoivat oppimaan.

Ryhmämuotoisen mallin lisäksi vajaa vuosi sitten käynnistyivät yksilöllisemmin räätälöidyt työvaltaiset polut, joita toteutetaan tiiviissä yhteistyössä Helsingin Diakonissalalaitoksen säätiön omien yksiköiden kanssa. Tässä mallissa ammattiin oppiminen tapahtuu tutkinnon osa kerrallaan ja pääsääntöisesti työelämässä. Koululle tullaan, kun se yksilöllisen opiskelusuunnitelman mukaan on tarpeen. 

Opiskelija voi siirtyä työvaltaiselle polulle missä tahansa opintojen vaiheessa. Kaikki opiskelijat haastatellaan, sillä vaikka aidoissa työelämän tilanteissa ja ympäristöissä tapahtuva oppiminen tarjoaakin toisille juuri sopivan mahdollisuuden, vaatii se myös opiskelijalta vahvaa motivaatiota ja itseohjautuvuutta. Vastuu omasta oppimisesta on entistä vahvemmin opiskelijalla itsellään.

Tammikuussa 2016 lähihoitajaopintonsa aloittanut Petrus (oik.) kertoo omasta työvaltaisesta opiskelupolustaan. Joulukuussa edessä ovat jo mielenterveys- ja päihdetyön osaamisalaopinnot.

Opiston sekä säätiön asumispalveluiden yhteinen työntekijä Juha Soivio (toinen vas.) on ollut kehittämässä työvaltaisen oppimisen mallia.

Vaihtiksessa edetään suunnitelmallisesti omaan tahtiin ja tyyliin

Vaihtis-ryhmässä tekee lähihoitajaopintojaan tällä hetkellä kolmisenkymmentä nuorta ja aikuista. Osa heistä tarvitsee lisää aikaa oppimiselle, osa haluaa edetä nopeampaan tahtiin, ja samalla moni kaipaa vaihtoehtoisia tapoja oppia ja opiskella. Vaihtislaisten opiskelupolku suunnitellaan hyvin yksilöllisesti kolmen opettajan ohjauksessa. Itse oppimista tapahtuu opiskelijasta riippuen itsenäisemmin tai ohjatummin sekä koululla että työelämässä. Vaihtislaisiin törmää opistolla helpoiten Funtsissa, Lina-rakennuksen 1. kerroksessa. Lisää Vaihtis-tarinoita tulossa blogiin myöhemmin syyslukukauden aikana.

Satu (vas.) vastaa vaihtislaisten kasvun tukemisen ja ohjauksen sekä Suski kuntoutumisen tukemisen opinnoista.

Oppiminen työelämässä sekä yksilölliset opiskelupolut ovat vuosi sitten syksyllä 2015 voimaan tulleen uuden opetussuunnitelman keskeisiä lähtökohtia. Ne ovatkin osa jokaisen ammattiin opiskelevan arkea. Työvaltaisissa malleissa ja Vaihtiksessa niiden rajoja venytetään ja testatataan entistäkin rohkeammalla otteella.

Koulurauhan ja suvaitsevaisuuden viikko HDO:lla

Helsingin Diakoniaopistolla on vietetty tällä viikolla Koulurauhan ja suvaitsevaisuuden viikkoa. Jokaisena viikonpäivänä opistolla on tapahtunut perusarjesta poikkeavia asioita teemaviikon kunniaksi. Viikko alkoi maanantaina rehtori Marja Pentikäisen koulurauhan julistuksella. Rehtori julisti koulurauhan opiston henkilökunnan kahvihuoneen parvekkeelta.

Rehtori ympyröity punaisella :)

Jelpissä maalattiin vahvuuspuita maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona

YK:n kansainvälisen rauhan päivänä keskiviikkona 21.9. opistolla vieraili Eemeli Isoaho Crisis Management Initiative -järjestöstä. CMI on itsenäinen suomalainen järjestö, joka pyrkii ehkäisemään ja ratkaisemaan väkivaltaisia konflikteja vuoropuhelun ja sovittelun avulla. Nobel-palkittu, Suomen entinen presidentti Martti Ahtisaari perusti CMI:n vuonna 2000. (cmi.fi.) Isoahon luento sisälsi painavaa asiaa. Päällimmäisenä itselleni mieleen jäi se myönteinen sanoma, että jokainen konflikti on ratkaistavissa!

Meillä ei kiusata!

Torstaina Funtsissa ja Jelpissä askarreltiin rauhankyyhkyjä

Keskiviikkona kodinhuoltajaopiskelijat pitivät suvaitsevaisuuskahvilaa, jossa pöydät notkuivat herkuista. Kahvilassa oli myös opettaja Aku Haapalinnan vetämä musapaja, jossa halukkaat pääsivät osallistumaan koulurauha-aiheisen bisiin tekoon. Saamme teoksen kuultavaksi jossakin vaiheessa, 

joten pysykäähän kuulolla. :)

Perjantaina järjestimme hyväntuulisen rauhanmarssin teemaviikkomme kunniaksi. Punainen hupparijoukko kiersi korttelin samalla musiikin tahdissa jammaillen.

Vaikka Koulurauhan ja suvaitsevaisuuden teemaviikko loppuu tänään, muistetaan kaikki pitää nämä tärkeät asiat mielessämme jatkossakin. Ollaan kivoja toisillemme, tervehditään tavatessa ja annetaan kaikkien olla juuri sellaisia kuin ovat!

PEACE!

-Noora

Diakoniaopistojen yhdistyminen on yhä lähempänä

Helsingin, Lahden ja Oulun diakoniaopistojen yhdistymishanke etenee suunnitelmien mukaan. Tavoitteena on edelleen, että uusi yhteinen oppilaitoksemme aloittaa toimintansa ensi tammikuussa 1.1.2017.

Aloittaessani työni Suomen Diakoniaopisto Oy:n (SDO) toimitusjohtajana 22.8.2016, olivat useat työryhmät päässeet jo pitkälle yhdistymisen suunnittelussa ja toteutuksessakin. Olen tutustunut näihin suunnitelmiin, eri oppilaitoksiin ja niiden henkilöstöön, kuullut omistajien tahtoa sekä osallistunut lukuisiin palavereihin. Pikkuhiljaa on piirtynyt kokonaiskuva siitä, missä mennään, ja mitkä tulevat olemaan seuraavat askeleet, jotta maaliviiva ylitettäisiin ajoissa.

Yhdistymistä on valmisteltu aikana, jota kutsutaan yhdeksi suurimmaksi murrosvaiheeksi maamme ammatillisen koulutuksen historiassa. Ammatillisen koulutuksen reformi etenee määrätietoisesti, tutkintorakennetta uudistetaan ja rahoitukseen on tulossa perusteellisia muutoksia. Opetus- ja kulttuuriministeriö OKM on asettanut toisen asteen ammatilliselle koulutukselle liki 200 miljoonan euron säästötavoitteen. Tästä noin 1,9 miljoonaa euroa kohdistuu meihin. Oppilaitosten yhdistyminen on yksi merkittävä ratkaisu vastata myös näihin haasteisiin.

Kuluvan syksyn aikana on edetty monta askelta. Olemme jättäneet Opetus- ja kulttuuriministeriölle selvityksen Suomen Diakoniaopiston taloudellisista toimintaedellytyksistä ammatillisen koulutuksen reformin ja rahoitusleikkausten jälkeen. Olemme myös hakeneet avustusta yhdistymiseen liittyvään kehittämistyöhön. Vuoden 2017 budjetin valmistelu on hyvässä vauhdissa, samoin uuden organisaation ja johtamisjärjestelmän valmistelutyö. Samalla pohditaan myös uuden oppilaitoksen ilmettä ja viestintää. Kolmen yhdistyvän oppilaitoksen rehtoriryhmä kokoontuu jälleen 28.9.2016 Lahdessa, ja yhteistyö muutenkin on tiivistä. Fuusion ehdoton edellytys – koulutusten järjestämislupa uudelle yhteiselle oppilaitokselle – puuttuu vielä, mutta se lienee enää muutamien viikkojen kysymys.

Oppilaitoskäyntien yhteenvetona voin todeta, että sitoutuminen yhteiseen missioon on erittäin vahvaa, ja meitä yhdistävä diakoninen arvopohja koetaan luontevana perustana yhdistymiselle. Tämä on varmasti voimavara myös taloudellisia haasteita ratkottaessa.

Paljon työtä on edessä, mutta nyt meillä on aidosti mahdollisuus olla rakentamassa uutta, valtavirrasta erottuvaa oppilaitosta, joka on vetovoimainen, ja jossa viihdytään yhdessä sekä kasvetaan ja kehitytään omien lähtökohtien ja tavoitteiden suuntaisesti.

Jos sinulla on ehdotuksia tai kysymyksiä yhdistymiseen liittyen, niin laitapa vaikka sähköpostia: juha-petri.niiranen@hdl.fi.

Hyvää syksyä sekä voimia ja iloa työhön meistä jokaiselle!

T. Juha-Petri Niiranen

Suomen Diakoniaopiston toimitusjohtaja Juha-Petri Niiranen ja
Helsingin Diakoniaopiston rehtori Marja Pentikäinen.

Opistossa on hyvä fiilis - syksyn fiilismittarin satoa

Kiitos Wilmassa Fiilismittari-palautteeseen vastanneille 184 opiskelijalle. 77% vastanneista oli tällä kertaa lähihoitajakoulutuksen opiskelijoita. Loput vastanneet opiskelijat Valmassa, kodinhuoltajaksi tai aikuisten perusopetuksessa.


Syksy on palautteen mukaan jälleen käynnistynyt hyvin. Opistossa opiskelu maistuu, tuntuu hyvältä ja turvalliselta. Enemmistö opiskelijoista tietää, kenen puoleen kääntyä ja keneltä saatte tukea opinnoissanne.


Kaikki on aina avuliaita jos kysyy apua. Tälläisestä ilmapiiristä on hyvä ponnistaa työelämään!

Kehitettävääkin opiston toiminnassa on ja haluamme parantaa toimintaamme ja opetusta jatkuvasti. Muutamat avoimet palautteet liittyivät työ- ja opiskelurauhaan tunnilla. Meillä käynnistyy maanantaina 19.9. Koulurauha-viikko, jonka aikana näitä teemoja käsitellään niin yhdessä oppituntien ulkopuolella pienin tempauksin kuin sopivasti osana opiskelua.


Saimme myös palautetta liittyen opetusjärjestelyihin, lukujärjestyksen epäselvyyksiin sekä opintojen suunnitteluun. Käsittelimme palautteet johtoryhmässä jo keskiviikkona 15.9. ja ne käsitellään myös opettajien kanssa tiimeissä maanantaina 19.9. ja teemme tarvittavia toimenpiteitä opetuksen parantamiseksi. Tarkistamme lukujärjestyksiä ja pyrimme tekemään niistä opiskelua tukevat ja selkeät. Tavoitteenamme on laadukas opetus ja opiskeluympäristö, jotta opiskelun edellytykset olisivat parhaat mahdolliset ja voit opiskelijana kantaa vastuun omasta opiskelustasi.


Lähihoitajakoulutuksen koulutuspäällikkönä tulen syksyn aikana kiertämään erityisesti aikuiskoulutuksen ja ylioppilaspohjaisen koulutuksen ryhmät, jotta saan teiltä myös suoraan palautetta siitä, miten voisimme kehittää opetusta ja toimintaamme.


Voit myös ottaa minuun suoraan yhteyttä, mikäli jokin asia jäi mietityttämään tai et antanut palautetta Wilman kautta.

Terveisin Merja
merja.ahtikari@hdl.fi
p. 050 400 7097

Fiilismittari KL2016 – kiitos palautteistanne!

Tammi-helmikuun taitteessa teimme toisen kerran Fiilismittarikyselyn Wilman kautta. Vastaajia oli tällä kertaa yhteensä 277, joista noin viidesosa tutkintoja edeltävistä koulutuksista ja loput ammatillisesta koulutuksesta.

Tulokset ovat kokonaisuudessa ihan hyvät. On ilahduttavaa nähdä jälleen, että valtaosa teistä pitää opiskelusta Diakoniaopistossa. Mielestäni on myös tärkeää, että koette opiston turvalliseksi paikaksi opiskella. Olemme vuosien varrella tehneet paljon töitä sen eteen, että meillä on turvallinen työ- ja oppimisympäristö.

Eniten kielteistä palautetta saimme opiskelussa tarvittavan tiedon saatavuuteen ja opintojen suunnitteluun liittyen. Avoimissa vastauksissa osa kommentoi kirjaston häviämistä, mikä voi vaikuttaa tiedon saatavuuteen. Emme voineet Diakin muuttaessa valitettavasti säilyttää kirjastoa entisellään, mutta pyrimme kehittämään Linasta paikasta, jossa käsikirjasto, Funtsi ohjauksineen ja viihtyisät työskentelytilat muodostavat mielekkään avoimen ympäristön opiskella. Tiedonkulun osalta pyrimme siihen, että erityisesti Wilmassa ja opintoihin liittyen myös Moodle-oppimisympäristössä on teille opintojen kannalta tärkeä tieto saatavilla.

Opintojen suunnitteluun liittyvän ohjauksen riittämättömyyteen voi vaikuttaa muun muassa opetussuunnitelman muutos. Otamme tämän asian käsittelyyn niin opinto-ohjaajien kuin ryhmänohjaajiemme kanssa kevään aikana. Tavoitteena on, että jokaisella opiskelijallamme on henkilökohtainen opiskelusuunnitelma ja selkeä kartta siitä, miten opinnot etenevät.

Tulokset on jo nyt käsitelty opiston johtoryhmässä ja hyvinvointiryhmässä sekä osittain tiimeissä opettajien kanssa.

Kiitos kaikille vastanneille! Leffaliput arvonnassa voitti tällä kertaa Shamam Perusopetuksen ryhmästä.

Koko johtoryhmän puolesta

Merja Ahtikari

koulutuspäällikkö, lähihoitajakoulutus

Opiskelijoiden näkökulmasta

HDO:n virallisen opiskelijablogin lisäksi meillä on joukko opiskelijoita, jotka pitävät blogia opiskeluun liittyen.

Ohessa vasta-aloittaneen aikuisopiskelijan mietteitä:

http://lahellasi.blogspot.com

Osaamisalaopinnoissa olevan opiskelijan näkökulmasta:

http://samihdo14.blogspot.fi/

Vaihto-opiskelijoiden blogeja:

http://katenepalissa.blogspot.fi/ 

https://maailmanvalloitusta.wordpress.com/

http://l.facebook.com/l.php?u=http%3A%2F%2Fkristajakumppanitnepalissa.blogspot.com%2F&h=oAQFSW4sK&s=1

Iinalailathailand.blogspot.com

Virallinen opiskelijablogi kaipailee myös uusia innokkaita kirjoittajia! Ota yhteyttä Funtsiin, jos haluaisit jakaa ajatuksiasi opinnoista meillä!

Tervetuloa opiskelemaan!

Kevätlukukausi käynnistyy tänään torstaina 7.1. Olen itse työmatkalla, joten tervehdin teitä näin sähköisesti.


Toivotan lämpimästi tervetulleeksi opintojen pariin Helsingin Diakoniaopistoon erityisesti sinut, joka aloitat opintosi meillä tänään. Haluamme olla odotuksiasi vastaava laadukas opiskelupaikka ja koko meidän henkilöstö on täällä sinua varten. Toivon, että opiskelet innokkaasti omalla polullasi ja valmistut meiltä, kun sen aika on. 
 
Myös kaikille opintoja jatkaville toivon hyvää fiilistä ja ahkeria opiskelupäiviä. Olemme joululoman aikana uudistaneet Lina-rakennuksen ja entisen kirjaston tiloja, joiden toivomme tukevan opiskeluasi.

Ehdota nimeä uudelle kirjaston tilalle
Nimi päätetään tammikuun lopussa ja paras ehdotus palkitaan.

Opintotoimiston, Funtsin uudet tilat sekä Arja-erityisopettajan ja Mia-opon löydät jatkossa Lina-rakennuksesta. 


Terveisin rehtori-Marja